Viime viikkojen fiilikset on vaihdelleet
ahdistuksesta valtavaan innostukseen, eikä psykosomaattisilta stressioireilta
olla vältytty. Vihdoin tää kauan odotettu ja järjestelty seikkailu kuitenkin
konkretisoituu. Matka kohti Helsinki-Vantaata alkoi Espoosta keskiviikkona 8.1.
klo 4 aamulla hyvin valvotun yön jälkeen. Yhteensä sata kiloa tavaraa ja kolme
nukuttua tuntia loivat hyvät odotukset matkapäivälle.
Ensimmäiset hankaluudet koettiin jo
automatkalla lentokentälle, sillä navigoimassa oli maankuulu kartturi-Inka.
Seuravat ongelmat kohdattiin Norwegianin itsepalvelu-check-in-pisteellä, jossa
varausnumerolla ei löytynyt ainuttakaan lentoa. Puolen tunnin stressaantuneen
odottelun jälkeen kamat saatiin kuitenkin hihnalle ja matka kohti Alicantea
saattoi alkaa.
Alicantesta Valenciaan matka taittui
junalla ilman suurempia vaikeuksia, sillä liputkin oli hankittu Suomesta käsin
etukäteen. Alicanten mielenkiintoisimpiin nähtävyyksiin osaltamme kuului Burger
King, jossa nautittiin päivän ensimmäinen erittäin ravitseva ateria.
Junamatkalla maisemat olivat ilmeisen jylhät ja kauniit, mutta välittömän
tajunnanmenetyksen surauksena kumpikaan ei päässyt niistä juuri nauttimaan.
Päivän suurimmat epätoivon hetket koettiin
Valencian rautatieasemalla, jossa pohjoismainen vetovoimamme ei purrutkaan
odotetusti taksikuskeihin, jotka eivät huolineet meitä kyytiinsä neljän
jättimäisen matkalaukun kanssa. Niimpä päässä alkoi hautua kunnianhimoinen
ajatus matkan taittamisesta hostellille jalan. Kumpikaan ei kuitenkaan ollut
viitsinyt miettiä matkaa näin pitkälle ja suunnistaminen vieraassa kaupungissa
osoittautui hieman hankalaksi. Avuliaiden papparaisten ja mummeleiden ansiosta
meidät tyrkättiin lopulta paikallisbussiin, joka kuljetti painavan lastin lähes
hostellin ovelle asti. Näistä ensimmäisistä kohtaamisista kävi ainakin hyvin
selväksi, että paikalliset jaksavat selittää asiansa espanjaksi, vaikka
vastapuolen (Inkan) naamasta paistaa totaalinen ymmärtämättömyys.
Inka & Saana
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti