Edellisen illan järkytyksestä kutakuinkin
selviytyneinä päästiin sunnuntaina muuttamaan omaan uuteen kotiimme. Tuskaisen
matkalaukkurehauksen jälkeen heitettiin noppaa siitä, kumpi saa aluksi isomman
huoneen ja kumpi saa tyytyä pienempiin neliöihin. Arvonnan tuloksena Inka purki
matkalaukkunsa miniroomiin ja Saana sai huoneeseensa katunäkymän siihen asti,
kunnes vaihtokauppa maaliskuussa koittaa.
Vieläkään ei olla saatu kokea todisteita
espanjalaisten talonlämmitystaidoista vaan yöt hytistään villasukkiin ja
huppareihin kääriytyneinä. Yllätyksiä elämään tuo myös lämpimän veden
säännöstely ja oudot kiviset tiskialtaat. Joka kerta kun menee suihkuun, pitää
vedenlämmitin laittaa erikseen päälle, eikä kuumaa vettä tuhlata esimerkiksi
tiskaamiseen (namnam puhtaita astioita siis).
Lämmityksen puutteesta huolimatta asunnon
valinta on kuitenkin osoittautunut erittäin onnistuneeksi! Sijainti on muy
bueno aivan metroaseman ja Valenbisi-pysäkin vieressä ja kävelyetäisyydellä
koulusta ja opiskelijoiden suosimista ajanviettopaikoista. Parasta on ehkä
silti uudet kämppikset, joiden avulla on selvitty jo jos jonkinmoisista
haasteista!
Kolmihuoneisessa palatsissamme majailee
meidän lisäksi tällä hetkellä kaksi sympaattista latinojäbää. Kolumbialainen
Ivan muuttaa toiseen kämppään helmikuun alussa, mutta Jose Kuubasta on talon
pysyvä asukki. Pojat on ottaneet meidät vastaan riemulla ja tutustuttaneet paikalliseen
elämäntapaan. Yhden virheen kaverit ovat menneet tekemään, nimittäin lupauksen
pysyä raittiina maaliskuun puoleenväliin asti, tiedossa on siis ankara
käännytysprojekti! Mainittakoon vielä että parhaiden viihdenumeroiden mukaan
lukeutuu Josen ehkä hieman epävireisen lauleskelun kuuntelu lattarimusiikin
tahtiin tai ilman…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti