Lauantai-iltanana uskaltauduimme viimein yöllisen Espanjan vietäviksi. Kuten odottaa saattoi, ei tästäkään selvitty ilman verta, hikeä ja ennen kaikkea KYYNELEITÄ! Jortsaus-seuraksi lähti tulevat kämppikset, jotka luonnollisesti tiesivät kaupungin mainioimmat bilemestat. Täällä alotellaan pienemmissä baareissa, siitä sit ehkä jonnekki välimuotobaariin. Kukaan ei raahaudu diskoteekkeihin ennen aamukolmea (paitsi luonnollisesti me suomalaiset, koska kolmeltahan pitäs päästä jo nukkumaan...) Opeteltavaa on siis vielä näissä bailuaikatauluissa.
Meillä oli kahden aikaan lattari/reggaeton -joraukset hyvässä vauhdissa ja juhlatunnelma mitä mainioin. Sitten mun rakko ilmoitti armottomasti pissahädästä, joka laukaisi odottamattoman kohtalokkaan tapahtumasarjan. Vessan ovi ei auennut ja 10 minuuttia jumissa vessassa onnistui saamaan aikaan pienimuotoisen paniikkikohtauksen poikasen, jonka seurauksena aina niin huolellisen ja potentiaalisia varkaita fanaattisesti vahtaavan juhlijan keskittyminen herpaantui. Kun jengi oli taas koolla, oli laukun vetoketju oli auki ja puhelin viety! Alkoi armoton poraaminen.
Pubin ulkopuolella olevat poliisisedät ohjeistivat meidät lähellä sijaitsevalle poliisiasemalle. Pojat yrittivät lohduttaa ystävällisin ja kannustavin kommentein kuten ”teit jonkun tosi iloiseksi”, ”jonain päivänä saat vielä uuden puhelimen” ja ”katso, meillä muilla on vielä puhelimet tallella”. Poliisiasemalla sitten raikasi taas tutuksi tullut suomi-espanja-englanti-elekieli -sekamelska. Mun hysteerinen tarinankerronta ja noin 15 litraa kyyneleitä sai patoutuneimmankin poliisisedän heltymään, mutta vieressä odottavilla kavereilla alkoi jo aika ajoin olla vaikeuksia pitää pokkaa parkuvan toverin vieressä. Rikosilmoitus saatiin tehtyä ja oli aika lähteä kotiin.
Sunnuntaina piti vielä viedä varastetun puhelimen imei-koodi poliisiasemalle. Mukana oli jällein avulias kämppis hoitamassa tulkin virkaa. Toimistossa odotti pöyristyttävän komea poliisimies ja mulla oli suuria vaikeuksia keskittyä itse asiaan. Puhelimen varastaminen ei tuntunut enää ollenkaan niin kamalalta jutulta, puhelimiahan nyt tulee ja menee... Onneksi kämppis hoiti suuremmalta osin puhumisen, joten pystyin hyvin keskittymään poliisin häiritsevän komeiden piirteiden analysointiin. Voiko omaa juttua tutkivaa poliisia pyytää treffeille? Joku eturistiriitajuttu ja mitä näitä nyt on.. No, sinne jäi poliisi.
Maanantaina oli aika jättää totaalisesti taakse menneen HTC:n haamu ja katsottava eteenpäin. Oli aika ostaa uusi puhelin. Mediamarktista löytyi uusi Samsung-vauva, jonka päätin fabossa annetuiden nimiehdotusten perusteella ristiä Alejandroksi, eli Aleksi! Ristiäisjuhla on tiedossa, kunhan Vodafone saisi viimeisetkin liittymään liittyvät ongelmat hoidettua ja pienokainen saisi aloittaa normaalin elämän ilman huolia ja murheita! Vaikeuksien kautta voittoon!
Inka<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti