Jaahas, äiti jo huutelee, että pitäs
kirjoitella kuulumisia. No, täältä pesee! Asunnossamme vaani
flunssapeikko, joka hyökkää aina seuraavan uhrin kimppuun kun
edellinen on parantunut. Kun mä aloin vihdoin voimaan paremmin, oli
pahaa-aavistamattoman Saanan vuoro. Mun funssasta on jäljellä enää
öinen dinosaurusmainen yskäkuorsaus, josta pojat jaksavat kehua
aamuisin. Nyt myös Josen huoneesta on alkanut kuulua köhinää.
Peikko on palannut.
Sairastumisen syitä on pohdittu
erilaisten teorioiden kautta. Ensimmäinen ja hyvin luonnolliselta
vaikuttava syy on jääkylmä talo ja myös viime viikon koleahko
ulkoilma. Millanen teräsmies vois pysyä täällä terveenä? (Tähän
kylmyyteen alkaa kyllä muuten pikkuhiljaa tottua.) Seuraava Saanan
esiintuoma teoria on se, että kuka nyt ei sairastuis, ku kaikki
terveet ja sairaat pussailee koko ajan toisiaan poskille ja
keskustelee sellasella intohimolla, että räkä lentää! Ei
suomalaiset oo tottunu tälläseen.
Kaikista paras teoria on kyllä
kämppiksemme Ivanin teoria, jonka mukaan tää on kaikki
psykologista ja päämme sisällä. Voimme itse päättää olemmeko
sairaita vai emme, ja olemme valinneet sairauden. Hän katsoo syvälle
silmiin ruskeilla nappisilmillään. Vakava ilme kasvoillaan hän
yrittää vakuuttaa henkihieverissä kuumeessa kärvisteleviä
ihmisiä siitä, että tämä on heidän oma valintansa. Aivan
uskomatonta sontaa. Voi meidän ihana Ivan.
Pari sanaa tosta Saanan
sairastamisesta, sillä on uskomaton tarve mitata kuume n.58 kertaa
päivässä ja raportoida jokaisesta 0,1asteen muutoksesta. Tänään
Saanankin tila vaikuttaa jo paremmalta. Mikään ei tapa
flunssabakuja paremmin kuin elämäneliksiiri sangria. Densinfioi
sisältä päin. Tämä teoria on tosi.
Mikä ihmeen flunssa-analyysi tästäkin
nyt tuli? Eiks ookki kiva ku kerron teille tästä ihanasta
kaupungista ja opiskelijaelämästä... Annan puheenvuoron suosiolla
Saanalle.
Besos,
Inka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti